Ennen ja jälkeen ..

Loppuviikosta tapasin ensimmäistä kertaa treenattavani harjoitusasiakkuus merkeissä. Oli aivan huippua!! Kaksi niiiin täysin erilaista asiakasta. Toinen heistä on 3kymppinen liikuntaa aikaisemminkin harrastanut nainen jolla on tavoitteena juosta heinäkuussa puolimaratoni. Olen innoissani yhteisestä projektistamme. Hänellä on hyvä motivaatio jo ensi tapaamisemme jälkeen ja liikunnallisen taustan ansiosta voin suunnitella hänen haastavan ohjelman. Olen varma, että saamme hyviä tuloksia aikaan ja hän juoksee 21 km loisto aikaan ;) Toinen asiakkaani on 52 vuotias perheen äiti, jolle on kertynyt muutama kymmenen kiloa liikaa painoa ja liikuntaa tapahtuu valitettavasti vain sohvan ja jääkaapin välillä. Hänen kanssaan tavoitteet ovat tietysti painonpudotuksessa sen hallinnassa sekä ylipäätään terveellisten elämäntapojen opettelemisesta. Hän on varmasti hyvä esimerkki juuri sellaisista asikkaista, mitä tulen työssäni tulevaisuudessa kohtaamaan ! Molemmat ovat omalla tavallaan hyvin haasteellisisa. Juoksijan kanssa pääsen tekemään hieman erilaista treeniohjelmaa, jossa pääasiassa keskitytään kestäävyysharjoitteluun. Toki lihaskunto harjoittelua suoritetaan siinä ohella, mutta pääpaino on tietysti juoksun ja kaiken sen edestävän aeroobisenliikunan harjoittelussa. Painonpudottajan kanssa taas en koe haastellisuutta itse treeniohjelman kanssa, sopivasti aeroobista ja lihaskuntoa yhdistelen. Haaste tuleekin mielestäni siinä, kuinka saan hänelle 3 kk aikana opetettua terveelliset elämäntavat. Sehän minun tavoitteeni hänen kanssaan on. Paino saadaan varmasti tippumaan, mutta täydellisen onnistumisen koen tulevan siitä, kun asiakas muuttaa minun avullaan elämäntapansa pysyvästi. Paljon näkee ja kuulee tapauksista, joilla on mennyt hyvin ohjatun treenin ja ruokavalion aikana, mutta kun PT ei ole enää valvomassa ja otetaan itse vastuuta omasta liikkumisesta ja syömisestä palataankin takas lähtöruutuun. Siksi mielestäni pätevä personal trainer opettaa asiakkaalle yhteisen treenikauden aikana niitä hyviä elämäntapoja, joita asiakas voi sitten itse hyödyntää, kun ohjaus valmentajan kanssa on päättynyt. Eli haluan antaa asiakkaalleni mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen elämäntapamuutokseen :)

Itse olen urheillut enemmän ja  vähemmän koko elämäni. Olin hyvin hoikka jo alipainoinen aina 16 vuotiaaksi asti, kunnes sinä kesänä lihoin reippaat 10 kg. En missään vaiheessa ollut ylipainoinen, mutta kaikki mikä tuli oli pelkkää läskiä. Olin ns. skinnyfat, vaatteet päällä näytin hyvältä, mutta ilman niitä huomasi, ettei kropassa ollyt yhtään lihasta ja kiinteytymisen varaa todellakin oli.

ihanan pöhöttynyt tyttö vasemmassa kuvassa :D

Koulussa treenattiin paljon tanssia, mutta se mikä kulutettiin, otettiin tuplana takas mäkissä. Lukion jälkeen tanssiin ja liikuntaan ylipäätään tuli täysstoppi. Vuoden päivät en luukkunut laisinkaan, olin iltaisin hyvin ahdistunut ja mietin, että tälläistäkö se aikuisen elämä on. Aamulla herätään töihin ja illalla tullaan kotiin sohvalle makamaan. Uskaltauduin vuoden liikkumattomuuden jälkeen bodypump tunnille ja sillä tiellä olen edelleen. Jäin aivan uudella tavalla koukkuun urheilun tuottamaan euforian tunteeseen. Siihen hyvänolon fiilikseen, joka ohittaa kaikki muut tunteet. Ensimmäiset 4kk harrastin 5 kertaa viikossa hikihjumppia, kuntosalilille en uskaltanut vilkaistakkaan. Pelkäsin lähinnä muuttuvani lihaskimppu mieheksi :D Kyllä, niin noloa kun se onkin myöntää! Mutta enpä ole siksi muuttunut vaikka siellä puntin puolella ollaan heilutti jo kohta 1,5 vuotta.

Ei enää ikinä noita vatsamakkaroita :D Vuosimallia 2010 ja 2013.

Muutosta on tapahtunut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Enää en voisi edes kuvitella elämää ilman liikuntaa. Välillä jopa pakollisten lepopäivien pito tuntuu tuskalliselta, mutta täytyy muista, että kroppa tarvitsee lepoa ja lihas kasvaa levossa. Treenissä lihas venyy ja "rikotaan". Se tarvitsee lepopäiviä, jotta lihaksessa tapahtuneet vauriot korjautuvat. Kroppa on siinä mielessä viisas, että se korjaa itseään aina hiukan edellistä paremmaksi, ja sen takia jaksamme ensikerralla treenissä paremmin ja voimamme kasvaa. Mutta mikäli lepopäiviä ei pidetä ja puntille lähdetään silloin, kun lihas on vielä vauriotilassa, ei treenistä ole mitään hyötyä, päinvastoin. Jos rikkinäistä rikotaan lisää, on kehityssuunta vain alaspäin. Siispä, muistakaa pyhittää lepopäivät :)
 Tulipaa sekava postaus! Ajatukset laukkaa asiasta toiseen ja energiaa riittää, mutta vaikka tänään onkin sunnuntai, en lepää vaan lähden salille hakemaan tuntumaa olkapäihin ;)