Syönkö pullan kun muutkin syö??

Oon huomannut, että nyt kun Personal Trainer opiskeluni työyhteisössä on levinnyt juoruna kaikkien korviin, olen saanut uudenlaista kohtelua töissä. Olen kiinnittänyt huomiota, kuinka ihmisillä on tarve selittää ja kertoa minulle heidän tekemistään terveellisistä valinnoista ja kotijumpasta, joita on ensi kertaa kokeiltu olkkarin matolla. En tiedä onko tilanne, jossa olen toisen kanssa kaksistaan sellainen, että heidän on pakko puhu minulle jotain ja koska tietävät minun olevan kiinnostunut liikunnasta, niin mikäs olisikaan parempi keskustelunaihe kanssani kuin se. Vai onko kyse siitä, että ihmiset kokevat heillä olevan velvollisuus selittää minulle valintojaan, esimerkiksi; Miksi tänään syövätkin hampurilaisen, vaikka muutoin syövät niin terveellisesti. Olen todennut sen osittain johtuvan viimeisestä vaihtoehdosta. Ihmiset ehkä kuvittelevat, että koska minä katson mitä syön, katson myös mitä muut syövät. Joo katson, mutta en todellakaan ala saarnaamaan muille mitä ja miten pitäisi syödä, ellei joku kanssani halua siitä puhua.              

Päinvastaistakin huomiota olen saanut. Lähinnä omiin korviini kaukuneita juoruja  "..toi kans vetää aina rahkaa.." " Kukaan ei syö tollasta viherpiiperö ruokaa.." Useimmiten nämä ihmiset sitten ovat juuri niitä kelle ne karkit ja sipsit on sitä "oikeaa" ruokaa. En jaksa välittää moisista puheista, mutta olen miettinyt mitä ihmiset ylipäätään miettivät kaltaisistani ikiliikkujista. Mulla on tapana syödä rahkaa lähestulkoon päivittäin töissä ja muutenkin terveellistä ruokaa ihan vaan jo siksi, että puhtaasta ruuasta tulee vaan niin paljon parempi olo enkä ole turvonnut ilmapallo.

Tonnikalaa <3

 Meillä kun on töissä usein tarjoolla jos jonkinmoista piirakkaa ja pullaa, mietin täytyykö minun syödä pulla sosiaalisenpaineen vuoksi, kun muutkin syö? Mä en todellakaan syö siksi, mutta usein mietin, mitä muut puhuvat kun kieltäydyn..Meillä kun on valitettavasti töissä niitä, jotka ehkä kateudestaan sitten jaksavat jauhaa p#*kaa työkavereista, jotka elää terveellisesti.
Mutta mä en myöskään juo. En sanoisi olevani absolutisti, voin välillä maistaa, mutta yksinkertaisesti alkholi ei vaan sovi mulle. Mua ei innosta bailata baarissa kontillaan ja kärsiä seuraavana päivänä hirrrrveestä krapulasta ja morkkiksesta. Ja toisekseen se,viinaksi sitä kutsuvat, sekoittaa koko kehon. Ei mitään toivoa palautumisesta. Jos perjantaina päivällä teet hauistreenin salilla, ja sitten pullistelet illalla tuoppi kädessä niin, että hiha repee, ei ollut päiväisestä reenistä mitään hyötyä. Ensinnäkin kroppa hoitaa seuraavana päivänä ykkösenä krapulaa ja alkoholia pois elimistöstä. Tässä vaiheessa edellispäivän hauistreenin palautuminen on keskeytynyt, se jatkuu vasta seuraavana päivänä niin, että olet palautunut treeni kuntoon vasta maanantaina!! Eli alkoholi sekoittaa mielen ja kehon lisäksi myös treenin. Irtiottaja saa tehdä, mutta viikottaisesta bilettämisestä ei tavoitteelliselle urheilijalle ole mitään hyötyä. Itse olen usein kieltäytynyt ryyppyilloista, ja taitaa kaverit olla huomanneet sen kun ei tänä päiivänä enää hirveästi baariin kutsuja heru :D Välillä joku kuitenkin mainitsee  minulle olevani pikku tarkka yms, kieltäytyessäni siideristä, mutta miksi haluaisin laittaa kehooni jotain sellaista, mikä sinne ei kulua ja mistä en saa mitään mieli hyvää. Pystyn pitämään ehdottoman hauskaa ilman viinaakin, se on nähty :D se siitä...

Eilen tein 45 minuutin juoksun matalalla rasvanpoltto sykkeellä ja tänään poikkesin pikaisesti salilla tekemässä jalkatreenin. Vähän sumokyykkyä, pakarapotkuja, maastavetoa, prässiä ja lähentäjiä :)

Salilla oli vaan niiiiin järjettömästi asiakkaita, että alkuperäisestä treenistä saatiin hieman poikeata, ettei aika mennyt vain odottamiseen koska laitteet vapautuu. Motivaatioo haettiin tänään myös uudesta sali paidasta. Pinkkiä sen olla pitää ;)

Ennen ja jälkeen ..

Loppuviikosta tapasin ensimmäistä kertaa treenattavani harjoitusasiakkuus merkeissä. Oli aivan huippua!! Kaksi niiiin täysin erilaista asiakasta. Toinen heistä on 3kymppinen liikuntaa aikaisemminkin harrastanut nainen jolla on tavoitteena juosta heinäkuussa puolimaratoni. Olen innoissani yhteisestä projektistamme. Hänellä on hyvä motivaatio jo ensi tapaamisemme jälkeen ja liikunnallisen taustan ansiosta voin suunnitella hänen haastavan ohjelman. Olen varma, että saamme hyviä tuloksia aikaan ja hän juoksee 21 km loisto aikaan ;) Toinen asiakkaani on 52 vuotias perheen äiti, jolle on kertynyt muutama kymmenen kiloa liikaa painoa ja liikuntaa tapahtuu valitettavasti vain sohvan ja jääkaapin välillä. Hänen kanssaan tavoitteet ovat tietysti painonpudotuksessa sen hallinnassa sekä ylipäätään terveellisten elämäntapojen opettelemisesta. Hän on varmasti hyvä esimerkki juuri sellaisista asikkaista, mitä tulen työssäni tulevaisuudessa kohtaamaan ! Molemmat ovat omalla tavallaan hyvin haasteellisisa. Juoksijan kanssa pääsen tekemään hieman erilaista treeniohjelmaa, jossa pääasiassa keskitytään kestäävyysharjoitteluun. Toki lihaskunto harjoittelua suoritetaan siinä ohella, mutta pääpaino on tietysti juoksun ja kaiken sen edestävän aeroobisenliikunan harjoittelussa. Painonpudottajan kanssa taas en koe haastellisuutta itse treeniohjelman kanssa, sopivasti aeroobista ja lihaskuntoa yhdistelen. Haaste tuleekin mielestäni siinä, kuinka saan hänelle 3 kk aikana opetettua terveelliset elämäntavat. Sehän minun tavoitteeni hänen kanssaan on. Paino saadaan varmasti tippumaan, mutta täydellisen onnistumisen koen tulevan siitä, kun asiakas muuttaa minun avullaan elämäntapansa pysyvästi. Paljon näkee ja kuulee tapauksista, joilla on mennyt hyvin ohjatun treenin ja ruokavalion aikana, mutta kun PT ei ole enää valvomassa ja otetaan itse vastuuta omasta liikkumisesta ja syömisestä palataankin takas lähtöruutuun. Siksi mielestäni pätevä personal trainer opettaa asiakkaalle yhteisen treenikauden aikana niitä hyviä elämäntapoja, joita asiakas voi sitten itse hyödyntää, kun ohjaus valmentajan kanssa on päättynyt. Eli haluan antaa asiakkaalleni mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen elämäntapamuutokseen :)

Itse olen urheillut enemmän ja  vähemmän koko elämäni. Olin hyvin hoikka jo alipainoinen aina 16 vuotiaaksi asti, kunnes sinä kesänä lihoin reippaat 10 kg. En missään vaiheessa ollut ylipainoinen, mutta kaikki mikä tuli oli pelkkää läskiä. Olin ns. skinnyfat, vaatteet päällä näytin hyvältä, mutta ilman niitä huomasi, ettei kropassa ollyt yhtään lihasta ja kiinteytymisen varaa todellakin oli.

ihanan pöhöttynyt tyttö vasemmassa kuvassa :D

Koulussa treenattiin paljon tanssia, mutta se mikä kulutettiin, otettiin tuplana takas mäkissä. Lukion jälkeen tanssiin ja liikuntaan ylipäätään tuli täysstoppi. Vuoden päivät en luukkunut laisinkaan, olin iltaisin hyvin ahdistunut ja mietin, että tälläistäkö se aikuisen elämä on. Aamulla herätään töihin ja illalla tullaan kotiin sohvalle makamaan. Uskaltauduin vuoden liikkumattomuuden jälkeen bodypump tunnille ja sillä tiellä olen edelleen. Jäin aivan uudella tavalla koukkuun urheilun tuottamaan euforian tunteeseen. Siihen hyvänolon fiilikseen, joka ohittaa kaikki muut tunteet. Ensimmäiset 4kk harrastin 5 kertaa viikossa hikihjumppia, kuntosalilille en uskaltanut vilkaistakkaan. Pelkäsin lähinnä muuttuvani lihaskimppu mieheksi :D Kyllä, niin noloa kun se onkin myöntää! Mutta enpä ole siksi muuttunut vaikka siellä puntin puolella ollaan heilutti jo kohta 1,5 vuotta.

Ei enää ikinä noita vatsamakkaroita :D Vuosimallia 2010 ja 2013.

Muutosta on tapahtunut niin fyysisesti kuin henkisestikin. Enää en voisi edes kuvitella elämää ilman liikuntaa. Välillä jopa pakollisten lepopäivien pito tuntuu tuskalliselta, mutta täytyy muista, että kroppa tarvitsee lepoa ja lihas kasvaa levossa. Treenissä lihas venyy ja "rikotaan". Se tarvitsee lepopäiviä, jotta lihaksessa tapahtuneet vauriot korjautuvat. Kroppa on siinä mielessä viisas, että se korjaa itseään aina hiukan edellistä paremmaksi, ja sen takia jaksamme ensikerralla treenissä paremmin ja voimamme kasvaa. Mutta mikäli lepopäiviä ei pidetä ja puntille lähdetään silloin, kun lihas on vielä vauriotilassa, ei treenistä ole mitään hyötyä, päinvastoin. Jos rikkinäistä rikotaan lisää, on kehityssuunta vain alaspäin. Siispä, muistakaa pyhittää lepopäivät :)
 Tulipaa sekava postaus! Ajatukset laukkaa asiasta toiseen ja energiaa riittää, mutta vaikka tänään onkin sunnuntai, en lepää vaan lähden salille hakemaan tuntumaa olkapäihin ;)

Laiska perse !

Jälleen on uusi viikko lähtenyt käyntiin. Poikkeuksellisesti auto jäi tänään pihaan ja polkaisin fillarilla töihin.  Matkaa ei ole kuin vajaat 5 kilsaa, ja tekikin hyvää pitkästä aikaa nousta satulan päälle. Aamulla laitoin vain napit korviin ja pyöräilin sen kummempia ajattelematta keskustaan,mutta iltapäivällä aloin miettimään omaa "fillarointi tekniikkaani". Valitettavasti, omista 80-luvun super maantienkiitäjän, ilman toimivia vaihteita, heikkojen jarrujen kera. Koska teknisiä hienouksia ei todellakaa ole, kaiken työn tosiaan joutuu painamaan reisillä. ..Ja niin ei toki pidä unohtaa persusta!! Huomasin, kuinka ajattelemattomana poljin käyttäen pelkästään reisilihaksiani. Kun aloin keskittymään kokonaisvaltaisempaan voiman käyttöön ja sain pakarankin liikkumaan. Totuushan on että, suurimmalla osalla ihmisistä on laiska perse! Joka suurimmaksi osaksi johtuu siitä, että istumme 8h tuntia töissä ja loppu illan sitten makaammekin sohvalla tv:tä tuijottaen. Eli yksinkertaisemmin liikkumattomuudesta. Kävely on hyvä esimerkki tästä, pakara tuskin edes värähtää ottaessasi askelta, kun sen, ihmisen isoimman lihaksen, nimenomaan pitäisi tuottaa se voima jolla pystymme liikkumaan.

 Jos yksi lihas ei tee vaadittavaa työtä, joutuu joku toinen lihas  tekemään enemmän kuin olisi kykeneväinen. Eli jos pakara ei tuota voimaa, joutuvat takareidet tekemään tuplamäärän hommia. Ja koska ne ylikuormittuvat, ne menevät jumiin, ja sitten ollaan kankeita ja askel laahaa maata. Kun jokaisella askeleella pitäisi nimenomaan ajatella tekevänsä työn pakaralihaksella. Eikä ole olleenkaan huono idea liioitella asiaa ja aktivoida, oikein puristaa sitä persettä kunnolla jokaisella askeleella niin, että se oppisi tekemään sen jatkossa jo ilman sen suurempaa keskittymistä siihen. Ja kyse ei ole pelkästään toki pakarasta ja oikeasta tavasta oppia kävelemään,vaan yleisesti myös treenissä kannattaa ajatella mihin lihakseen liike vaikuttaa ja minkä lihaksen nyt pitäisi tehdä töitä...ja tekeekö se? Näin saat paremman tehon ja tuntuman oikeaan lihakseen. Ja vinkkinä niille, ketkä havittelevat kiinteää ja pyöreätä pyllyä,kannattaa todellakin keskittää ne ajatukset pakaran aktivoimiseen ihan kävellessäkin, sillä jo sillä edes autat pakaran kehitystä suunnattomasti ;) !!!
Tänään en kerennyt itse salille reenailemaan, ilta meni vanhaa asuntoa siivoillessa ja vihdoinkin sain onnitella uutta vuokralaista uudesta kodistaan. Ja minustakin tuli nyt virallisesti vuokranantaja, hurjaa ! Illalla oli kuitenkin pakko heittää nopea 30 minuutin juoksulenkki; Sykemittaria (toimivaa sellaista) en omista, joten tuntumalla yritin pitää sykkeen rasvanpoltolla eli n.140-154 vaihella. Sää oli todellakin kuranen ja niin oli housut ja koirakin. Toivottavasti pian saataisin kuivempia ilmoja kehiin, olisi mukavempi liikkua ulkosallakin.

Tsemppiä ja energistä viikon alkua !! :)

Blogi neitsyys !!

Sinne se nyt meni... blogi neitsyyteni :D
Lähtökohtahan on se, että tänä päivänä joka toisella on vähintäänkin jonkin sortin blogi. Sitä voisi kutsua jopa tietynlaiseksi tämän aikakauden muoti-ilmiöksi, uusia blogeja kun tuntuu nousevan kuin sieniä sateella!! Mutta enpä valita, tykkään itsekin lukea blogeja päivittäin ja joihinkin tuntuu jopa olevan "koukussa" , pakko tsekata päivittäin useamman kerran olisiko bloggaalta tullut jo uusi päivitys :)  Koska liikunta on lähellä sydäntäni ja olen matkalla Personal Traineriksi, tykkään hyvin paljon lukea treeni blogeja, ihan jo siksikin, että niistä saa uskomattoman paljon uusia vinkkejä ja uutta buustia omaan liikumiseen.
Pitkään kytenyt ajatus omasta blogista sai melkosen potkun persuksille kun oma avomies päätti perustaa videoblogin youtubeen! Joten mietin jos hänkin uskaltaa, niin miksi en myös Minä ... 
  
Blogini tulee käsittelemään hyvin paljon omia fiiliksiäni Personal Trainer koulutuksesta, jonka olen aloittanut Trainer4you:lla viime syyskuussa. Tulevana kesänä minusta tuleekin virallisesti PT ja voin vihdoinkin tehdä sitä unelmatyötä josta aina olen haaveillut. Tähän mennessä ollaan kuitenkin jo onnistuneesti suoritettu niin Hyvinvointivalmentajan kuin Kuntosalivalmentajakin ohjaajakurssit. 
Tarkoitus ei kuitenkaan ole keskittyä pelkän opiskelun tarinoimiseen vaan hyvinvoinnin lisäksi, myös niihin ihan tavallisiin arjen koukeroihin. 
Toivon, että mahdollisimman moni lukija ruudun takana voisi inspiroitua tai rikastua minun kirjoittamista havannoistani, kokemuksista ja kokeiluista :) Se olisi tämän blogin ydin. Tervetuloa mukaan !!